Tekstin laatua voi hyvin arvioida tyytymättä pelkkiin näkemyksiin. Makuasioista on kiva riidellä, mutta joskus pitää pystyä perustelemaankin. Annan tässä yhden perspektiivin tekstin – ja kirjoittamisen – arviointiin.
Arvioin tekstejä joka päivä. Pääosin arvioin omia tekstejäni, mutta usein myös muiden tekemiä; suunnitteluparin kirjoittamia lasautuksia, projektitiimiläisten ehdotuksia, harkkareiden kirjoituksia, someviestijän vitsejä ja blogikirjoittajaksi pakotetun erityisasiantuntijan pihtisynnyttämää jargonpuuroa.
Pikainen tarkennus: En tässä kirjoituksessa viittaa palautteeseen, sen antamiseen tai valmentamiseen. Pääasiana on tekstin meriittien, arvon tai laadun arviointi.
Jokaisella tekstillä on arvo
Lähdetäänkö siitä, että ei ole yhdentekevää tekstiä? Jos teksti olisi tarpeeton, sitä ei olisi koskaan kirjoitettu. Se on ainakin yhdelle ihmiselle ollut merkityksellinen. Vaikka kyseessä olisi vastenmielinen mielipidekirjoitus, X-öyhötys tai työmaan seinään tussattu vittuilu, tekstillä on jokin arvo. Tukioppilaan kokeen yläkulmaan kirjoittama nimi kahdella sallitulla kirjoitusvirheellä on ainakin hyvä yritys.
Ovatko laatu ja arvo sama asia? Tuskin. Jotain samaa niissä kuitenkin on. Arvio kummastakin on varmasti aina tulkinnanvarainen, vähintään osin subjektiivinen ja ainakin ajasta ja paikasta riippuvainen. ”Shit happens” oli aikanaan nerokas lasautus, joka sai loputtomasti uusia muotoja ja käyttötarkoituksia, mutta on sittemmin laimentunut yhdeksi arkisista tokaisuista.
Erilaiset kirjoittajakäsitykset
Rosalinda Ivanič on jäsentänyt kirjoittajakäsityksiä 6-kohtaisella luokittelulla. Tässä jaottelussa Ivanič pyrkii esittämään eri perspektiivit, joista ihminen lähestyy kirjoittamista. Käsitykset antava myös osviittaa siitä, mitä eri puolia kirjoittamisesta voidaan arvioida:
- Kirjoittaminen teknisenä taitona: Tässä näkökulmassa arvostetaan oikeinkirjoitusta, kielioppia, sanastoa ja tekstin rakenteellisia piirteitä. Kirjoittaminen kykyä tuottaa virheetöntä ja selkeää tekstiä. Tämä on valitettavasti usein ainoa käsitys, joka on monelle jäänyt peruskoulusta.
- Kirjoittaminen luovana toimintana: Nyt kirjoittaminen nähdään ajatusten ja tunteiden ilmaisukeinona sekä luovuuden kanavointina. Kirjoittaminen on kielen persoonallista ja luovaa käyttöä. Mitä luovuus sitten onkaan.
- Kirjoittaminen prosessina: Kirjoittaminen nähdään prosessina, johon sisältyy mm. suunnittelu, luonnostelu, editointi ja viimeistely. Kirjoittaminen on tämän prosessin hallintaa ja kykyä tuottaa vaiheittain parempaa tekstiä.
- Kirjoittaminen genretaitona: Genretaito-näkökulma korostaa eri tekstilajien tuntemusta ja hallintaa. Kirjoittaja soveltaa kullekin tekstilajille tyypillisiä konventioita – tai rikkoo niitä tietoisesti – jotta teksti vastaa odotuksia.
- Kirjoittaminen sosiaalisena toimintana: Näkökulma painottaa tekstin ja kirjoittamisen vuorovaikutteisuutta ja vaikutusta. Kirjoittaminen on yhteisössä toimimista ja tavoitteiden saavuttamista.
- Kirjoittaminen sosiopoliittisesti: Kirjoittaminen nähdään kriittisenä toimintana, jossa kirjoittaja tarkastelee ja kyseenalaistaa – tai vahvistaa – vallitsevia normeja ja diskursseja. Kirjoittaminen on yhteiskunnallisten ja kulttuuristen ilmiöiden analysointia, kommentointia ja vaikuttamista.
Ivanič käyttää jaottelua jakaakseen kirjoittamisen opetuksen helpommin käsiteltäviin ja kehitettäviin osioihin. Samaa jaottelua voidaan soveltaa paitsi kirjoittamisen, myös tekstien arviointiin.
Vilkaisepa viimeisiä itse kirjoittamiasi tekstejä, olivatpa ne sähköposteja, käsikirjoituksia tai somekommentteja. Miltä ne näyttävät, jos katsot niitä näistä eri perspektiiveistä? Onko teksti oikeakielistä, onko se omaperäistä? Tuotitko sen sujuvasti ja sopiiko se tyylilajiinsa? Saavuttiko se tavoitteensa ja millaista maailmaa se rakentaa?
Älä jää jumiin perstuntumaan
Kuinka helppoa onkaan lukea teksti ja arvioida sitä puhtaalla mutulla. Jodelin mainostoimistoryhmässä arvioidaan harva se päivä markkinointitekstejä – lähes yksinomaan jokaisen ikiomalla perstuntumalla. Yksi haukkuu kieliasua, toinen tavoitteita, kolmas yhteiskunnallista vaikutusta. Harvassa on se teksti, joka kestää tällaisen yksisilmäisen ruotimisen.
Svinhufvud peräänkuuluttaa Kokonaisvaltainen kirjoittaminen -kirjassaan holistista näkemystä. Loistava kirjoittaja kehittäisi itseään ja tekstiään suhteessa kaikkiin Ivaničin erittelemiin diskursseihin. Pragmaattisena markkinointiviestijänä pyrin itse miettimään, mitkä näkökulmista ovat missäkin tilanteessa ne suurimmat arvon tuojat ja näen loistavana kirjoittajan, joka osaa säätää omaa mittatikkuaan ja sopeutua tilanteeseen. Joskus tarvitaan uniikki teksti, toisinaan sen pitää valmistua supernopeasti, kolmannessa tekstin pitää myydä hyvin äänikirjakaupassa.
Kun puhutaan tekstin arvioinnista, ei oli järkevää jumittua vain yhteen perspektiiviin. Mielipidekirjoitus on varmasti arvokkaampi, jos se sopii sisällöltään Hesarin mielipidepalstalle tai se saavuttaa kirjoittajansa tavoitteet. Luova lavaruno ei menetä mitään sillä, että sen kieliasu on hallittua ja se valmistuu hyvissä ajoin. Tutkimus on osoittanut, kuinka luovan tuotoksen arviointi eroaa riippuen siitä, kuka arvioi. Teksti, joka pärjää monelta kantilta arvioituna lienee arvokkaampi kuin teksti, joka loistaa vain yhdessä katseessa.
Onko tämä teksti arvokas?
Siinäpä pieni harjoitustehtävä. Miltä tämä kirjoitus näyttää, jos sitä arvioi annetuista näkökulmista? Se varmasti saa erilaista arvostusta, jos painottaa oikeakielisyyttä tai luovuutta. Se on kirjoitettu pieneksi osaksi kirjoittamisen tutkimuksen jatkumoa, viestittämään tutkittua ja pohdittua tietoa käytännön tekijöille. Kirjoitus on saavuttanut yhden tavoitteensa: auttaa kirjoittajaa (ja kenties joitain lukijoita) kirkastamaan omaa näkemystään tekstien arvioinnista.
Prosessia ei tietysti näe kukaan muu kuin minä itse. Voin väittää, että teksti syntyi sujuvasti tarkoituksenmukaisella prosessilla ja melko kivuttomasti. Tarkkaavainen lukija alkaa viimeistään nyt epäillä, että tekstiä ei ehkä voi kokonaan arvioida tekstistä itsestään – kirjanmerkkien jonot ruudulla eivät yksin kerro paljoakaan prosessista, yhteiskunnallisista vaikutuksista tai edes luovuudesta.
Vielä yksi perspektiivi
Meillä kaikilla on oma käsityksemme itsestämme kirjoittajina. Asiantuntija saattaa olla omasta mielestään onneton kirjoittaja, kun ei hallitse oikeinkirjoitussääntöjä. Runoilijanero menee junakiskoille, kun kukaan muu ei näe hänen luovuutensa rajattomuutta. Itse kirjoitin vuosia työkseni markkinointiviestintää ennen kuin kehtasin alkaa kutsua itseäni copywriteriksi.
Esitänkin seitsemänneksi arvioinnin kriteeriksi:
Kirjoittaminen identiteetin rakentajana: Kirjoittamisen voi nähdä osana ihmisen kieltä, ajattelua ja persoonaa. Kirjoittaminen on oman identiteetin luomista, muokkaamista ja viestittämistä. Kirjoittaminen on arvokasta, koska se näyttää minulle, kuka minä olen.
Jos olet eri mieltä, tule someen mouhoamaan. Tai jos koit tekstin arvokkaaksi, laita jakoon.
❤️